Nonnih

Jospa tässä yrittäisi pitkästä aikaa jotain raapustella.

Ei tässä kyllä mitään ihmeempiä kuulumisia olekkaan.

Minäkin vanhenin taas vuodella, ei tunnu missään.
Ikäkriisiä rupeaa pikkuhiljaa pukkaamaan, mutta ei se mitään. Synttäreitä juhlistettiin himppu etukäteen, 13.päivä käytiin Yötä katsomassa. (kiitokset vielä Tuijalle...) Hyvä keikka oli, niinkuin aina. Kovasti vain uutta levyä odottelen, se onneksi ilmestyy jo elokuussa.
Minulla kyllä otti kunnon päälle sellainen seisominen ja ihmisjoukossa tyrkittävänä oleminen. Seuraava päivä oli ihan tuskaa, joka paikka huusi hoosiannaa ja supisteli ihan kamalasti.

Itse synttäriäivänä sitten käytiinkin mummolassa grillailemassa, ja syötiin ainakin 10:n edestä.

Painoa minulle onkin tullut tässä nyt jotain viitisen kiloa yhteensä, mutta ei se ole vielä paha. Vaikka tulisi tästä eteenpäin kilo per viikko, on kokonaispainonnousu silti pienempi kuin Jaden aikaan.

Lääkärissäkin kävin parisen viikkoa sitten. Hemppa vain laskee koko ajan, pitää nyt katsoa. Jossei ole ensi kertaan mennessä noussut, pitää yrittää etsiä joku sopivampi rautavalmiste.
Kohdunsuu oli jo pehmennyt, mutta se on käsittääkseni ihan normaalia. Sen verran lääkäri käski ottaa rauhallisemmin ettei kauheasti pääsisi supistuksia tulemaan, mutta se nyt onkin jo vähän hankalampi juttu. Yleensä kun supistelee nimenomaan levossa, niinkuin nytkin kun tässä istun.
Mutta supistelihan minua Jadea odottaessakin vaikka kuinka, eivätkä ne supistukset ainakaan saaneet mitään muutosta aikaiseksi.

Viime viikolla sitten käytiin Piian ja Jaden kanssa tykkimäellä. Taisi olla Jadelle kuitenkin vähän liian rauhaton reissu, pari yötä meni ihan huudoksi vain sen jälkeen. Ja tykkimäestä Jade ei ole sanonut sanaakaan koko reissun jälkeen, mutta junaan tahtoisi koko ajan päästä uudestaan. Koko ajan selittää että mennään mummon autoon, niin mummon auto sitten vie junaan.

Minä alan olla jo kypsää kamaa kaikkine mahoineni.
Joku ihmeen kasvuspurtti taas tullut mahalle. Näillä viikoilla se kyllä hyppäsi Jadekin kanssa sinne käyrien yläpuolelle, taitaa vaan sama taas toistua.
Mutta kyllä minä meinasin ruveta jo itkua vääntämään kun yksi mamma tuossa puistossa kommentoi, että onpas minulla maha kasvanut sitten viime näkemän. Jep, siitä edellisestä kerrasta oli alle viikko.
Minä en pysty enää kävelemään kunnolla, istuminenkin on vaikeaa kun maha painaa jo niin ylös. Ja tätä pitäisi vielä yli kymmenen viikkoa kasvattaa? En suostu.

Ja minulla vuotaa tissit.
Siis ihan kirjaimellisesti vuotaa, ihan kuin joku olisi kääntänyt hanan auki. (missä se katkaisija on?).
Jokin aika sitten tuossa ihmettelin että miten tuntuu paita märältä. No tuntuuhan se, kun se on märkä.
Minä olen Henkalle jo jonkin aikaa valittanut että tuntuu samalta kuin maito nousisi, ja rinnat tuntuvat pinkeiltä ja täysiltä. Jep, ne ovat täynnä.
Onhan noista aiemminkin jotain tippunut, ja Jadenkin odotusaikana sitä jotain esimaitoa sieltä tuli. Mutta tuo on kyllä ihan selkeää maitoa, ja sitä tulee paljon.
Olen siis jälleen muuttunut lehmäksi.

Jade on innostunut vaatteiden shoppailusta.
On nyt muutaman päivän selannut H&M:n kuvastoa, ja osoittelee vaatteita joita haluaa. Kaikki ovat niitä Hello Kitty-vaatteita, tuo on nyt ihan hulluna niihin.
Joten jos joku haluaa ostaa, niin olkaatten hyvät vaan.

Ja lopuksi vielä maha eilen, raskausviikkoja 28+5.

Ankeeta...

Nyt ollaan sitten päästy siihen vaiheeseen, että alkaa olla sellainen olo, että eiköhän tämä raskausaika ole jo nähty.
Minä haluan sen vauvan heti tänne nyt.
Siis en minä tietenkään halua että vauva keskosena syntyy tai mitään, mutta minkä hemmetin takia raskausajan pitää olla näin pitkä?
Sitäpaitsi minulle on nyt jostain syystä pamahtanut pahempi vauvakuume kuin koskaan. Ihan hyvä että tässä vaiheessa sekin tulee, kun yksi lapsi jo on, ja toinen hyvää vauhtia tulossa.
Mutta minä sekoan nykyisin ihan täysin jo kun näen pienen vauvan. Jämähdän vain paikalleni tuijottamaan, ja silmissä alkavat pienet sydämet vilkkumaan. Ja kaupoissa on aivan ihania pieniä vaatteita.

Meillä on netissä oma keskusteluryhmä lokakuussa lapsen saaville, ja siellä pistettiin pystyyn sellainen poksumislotto. Sinne siis äitien sekä isien veikkaukset siitä, milloin vauva syntyy, ja onko se tyttö vai poika. Minä nyt sitten veikkasin sitä tyttöä kuitenkin, ja poksumispäiväksi veikkasin 29.9. Henkka oli sitä mieltä että syntyy jo aiemmin, peräti 18.9. Ja Henkan veikkaus on poika. Henkka kyllä sanoi että tyttö se on kuitenkin, mutta veikkaa silti poikaa.

Eilen kävimme Jaden kanssa uimassa. Eihän minulle mahdu mikään uimapuku päälle, joten jäin rannalle ruikuttamaan. Jade innoissaan juoksenteli rantavedessä ja hauskaa tuntui olevan.
Matkalla vain minä onnistuin tyylikkäästi kaatumaan.
Piti kumartua laittamaan Jaden eknkiä kiinni, aj nousin sitten liian nopeasti ylös. Minulla kun tuo verenpaine on niin matala, pitäisi aina nousta mahdollisimman hitaasti, etteivät rupea tähdet vilkkumaan silmissä. No, enpä taas muistanut ja kävi huimaamaan. Horjahdin sitten vähäsen, ja tiessä sattui juuri sopivasti olemaan kuoppa. Joten minä sitten tyylikkäästi siitä kaaduin, onneksi sain heitettyä polvet eteen, etten suoraan mahalleni mäiskähtänyt. Mutta nyt on kuitenkin polvet verillä, ja melkein uudet äippähousut rikki.
Kyllä on kiva.

Ja pitää vielä vihjaista sen verran, että jso jollakulla on ongelmia keksiä minulle synttärilahjaa, niin minä olen nyt kovasti kuolannut sellaisen OBH Nordica-tehosekoittimen perään. Varsinkin pinkki olisi söpö meidän keittiöön.

Ja laitetaas vielä pari kuvaa. Ensin meidän eilinen vesipeto, ja toisena mahakuvaa joka on torstaina otettu kun viikkoja tuli 25 täyteen.