Kiirettä pitänyt...

On siis vähän niinkuin kädet täynnä töitä ja silleen, vai miten sen sitten sanoisi? :D

Mutta ehkä lähinnä taukoa ollut sen johdosta, ettei ole oikein mitään kerrottavaa? Elämä sujuu eteenpäin, omalla tahdillaan, normaalisti.

Elmo lopetti tissinsyönnin pari viikkoa sitten. Ja jostain kumman syystä samantien oppi nukkumaan. En tiedä mikä taika siinä oli, eihän tuo kuitenkaan yöllä koskaan syönyt. Mutta jostain syystä sen tissinlopetuksen jälkeen ei ole enää öisin heräillyt.
Ja minä olen kyllä loppujenlopuksi ihan tyytyväinen tähän, ehkä tavoitteena oli se WHO:n suositus 2v, mutta nyt kuitenkin tuli täyteen se 1v8kk, ja Elmo itse halusi lopettaa, mitään pakkoa tai esim. harhaanjohdatusta ei tarvittu. Ja kun siihen pistää vielä päälle näm yöunet niin kyllä, kyllä tämä oli hyvä päätös kaikkien kannalta.

Minä olen yrittänyt aloittaa liikuntaharrastusta ihan tosissaan, jos nämä parikymmentä liikakiloa saisi edes joskus pois... Tuntuu olevan turha toivo. :(
Lentokenttää olen kiertänyt parit kerrat, joka päivä kävelen vähintään 5km ja nyt olen pikkuhiljaa alkanut opetella juoksemisen salatiedettä. :D
Aloitin ihan tuossa lentokentän pururadalla, 1 lamppujenväli juoksua, 1 kävelyä, 1 juoksua jne. noin kuusi väliä molemmin tavoin. No, nyt menee 3 väliä juoksua, 1 kävelyä, 2 väliä juoksua, 1 kävelyä, 3 väliä juoksua, 2 kävelyä, 2 väliä juoksua ja kävely kotiin. Hiljaa siis hyvä tulee. Tuo lamppujen väli 50m.

Tuitun kanssa on yritetty puuhata. Melkein joka päivä jotain arkikoulutusta kotona, "tänne"-käsky alkaa olla jo aika toimiva. Olen siis kävellyt viimeiset viikot namit aina taskussa, ja tuollainen ahne paska nyt sitten opettelee vaikka lentämään niiden namien takia ;)
Ne lenkit käyn Kiiran kanssa, saa sekin huomiota ja minulla ei pala niin pahasti hermot siihen liikuntaan. Kiiran kanssa voi kävellä ikuisuuden, voi juosta, voi tehdä ja viedä minne vain. Se vain tuijottaa minua niillä palvovilla silmillään ja sopeutuu kaikkeen :D
Muutenkin Kiira on nyt herännyt henkiin Tuitun tulon jälkeeen. :) Se syö hyvin, on jopa ruvennut vähän saamaan massaa että näyttää kohta jo koiraltakin. Se leikkii, hoitaa, paimentaa. On siis oma itsensä, jälleen! Osaltaan varmasti vaikutti tuo muutto pois kerrostalohälinästä ja siitä kaikesta hälinästä, juoppohäiriköinnistä ym. pois. Kiira sai oman kodin jota vartioi, ja nauttii silminnähden tehtävästään. :)

Ja Tuitusta vielä vähän uudempia kuvia (huomatkaa pinkki timanttipanta :P )



Rupeaa se jo collielta näyttämään!




Hörökorva, tartteis ehkä vähän liimaa korviin? :D

Tuittu tuli taloon :)

Muutto onnellisesti takana.
Hirveä homma siinä oli, ja vieläkin on paljon tavaraa joka hakee vielä paikkaansa, mutta kyllä se tästä.
On täällä vaan ihana asua, vaikka muuta pelkäsinkin. :)

Ja perjantaina saimme uuden perheenjäsenen, nahkalassien eli lyhytkarvaisen collietytön, Tuitun. Ja ei, nimi ei tule siitä että se olisi tuittupää, vaan kirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä.

Alku on neitokaisen kanssa sujunut hyvin, tyttö selkeästi tykkää meillä asustella. :) On vähän niinkuin niin sanotusti kotonaan täällä. :D Rauhallinen ja reipas pentu, juuri niinkuin pennun pitääkin.
Kiira ei paljoa kaveristaan välitä, kyllä se katsasti kotiintullessa että jaaha-tämmöinen. Pari kertaa on erehtynyt jopa penikan kanssa leikkimäänkin.
Ja lapset on innoissaan, mitä nyt Jade valittaa koko ajan kun ei saa leikkiä hauvanpennun kanssa kun se vaan nukkuu. :D

Mutta tässä se on, Tuittu.





Pandarellan Mataoka

s. 26. 2. 2009
i: Secret Affair's Gonna Be star
e: Pandarellan Pocahontas
Kasvattaja: Virve Friman-Tiihonen
Lonkat: --
Silmät: CEA-vapaa pentuna

Muutto

Noniin. Nyt muutetaan. Nyt minä revin tietokoneen seinästä.
Ja tarvitsen henkistä tukea siihen. :P

Mutta joo, yhteyden saa puhelimitse, tänne raportoin tilannetta kun ehdin.

Ansku

Jatketaan hallittua kaaosta

Siis ei.
Minä en vaan tajua, miten me tästä muutamme yhtään minnekkään. Mitä enemmän aikaa kuluu, tämä hallittukin kaaos muuttuu täysin hallitsemattomaksi....
Kakarat levittävät kaiken minne sattuu, purkavat laatikoita ja rikkovat esineitä...


Voisiko joku ihana ihminen ottaa nuo kakarat hoitoon muuttoaikaan?

Meillä on kaikki ihan levällään, vaikka pitäisi olla jo paketissa. Elmo levittää tavaraa, eikä siihen ehdi väliin. Ja kukat lentelee, vaatteet lentelee, lelut lentelee...

ja.. en minä tiedä. Epätoivo alkaa iskeä? Ja minulla on niin jumalaton muuttostressikin.. En minä osaa asua uudessa kodissa...Onko siellä ketään kaveria lapsille, juttuseuraa minulle? Missä siellä voi olla, käydä, mitä tehdä?
Äh. Ei vaan osaa.

Hallittua ja hallitsematonta kaaosta

Eipä ole taas tullut kirjoitettua vaikka piti...

Kauhea kiire päällä koko ajan, muuttoa puuhataan kovasti. Huhtikuun alusta olisi tarkoitus muuttaa, ja kaikki on vielä ihan sekaisin ja pakkaamatta.
Me muutimme Henkan kanssa olkkariin nukkumaan, aj meidän makkari saa toimia loppukuun muuttohelvettinä. :D Sinne on nyt roudattu laatikkoa ja pussukkaa ja säkkiä ja rojua ja vaikka mitä... Toinen sohva on lähtenyt, vitriini on lähtenyt, kaatopaikalle on menossa tavaraa vaikka kuinka, mutta silti tuntuu ettei ikinä voi saada kaikkea uuteen kotiin.

Mutta ah, ihana rauhallinen rivitaloasunto lähellä kaikkea. Ja ihan hemmetin halpakin vielä, voiko sitä enää muuta toivoa? (tai no toki lottovoittoa ja isoa omakotitaloa mutta noin niinkuin realistisesti tässä meidän tilanteessa? :D )

Lapset on olleet taas ihan urakalla kipeänä, ja niin kyllä me aikuisetkin. Vieläkin nokka taitaa vuotaa kaikilla, mutta ei tässä muuten taida enää hätää olla. Elmolle tietysti paukkaa hampaita samaan aikaan, ja on kiukkuinen kuin persiille ammuttu karhu.

Minun piti kirjoittaa vaikka mitä, mutta ajatukset karkasivat taas muualle kun tuli muuta huolehdittavaa nyt. Joten yritän olla fiksumpi ensi kerralla, ja kirjoittaa ylös mitä piti.

Neuleblogi

Eli pistinpä erikseen neuleblogin pystyyn, kun enhän minä nykyään muuta tee kuin neulo.
http://anskuoppii.blogspot.com/