Sunday, December 30, 2007

Kuvia

Laittelenpas nyt näitä kuvia kun innostuin.
Harmi vaan että nämä kuvat nyt jäävät näin pieneksi tässä, mutta eiköhän noista selvän saa.

...Ja muoks. Kun kuvaa klikkaa, se aukeaa täyteen kokoonsa. :) .....

Tässä ensin tälläinen, kokeilin zoomia että pysyykö kuinka tarkkana kuva kun paljon zoomaa. Eli tässä on päällä koko optinen zoomi sekä maksimaalinen digizoomi. Hyvältä näyttää. :)

Ja sitten Elmo on saanut toimia mallina, Jade kun ei jaksa olla oikein paikallaan.

Pitkästä aikaa...

Muistinpas taas tämänkin päiväkirjan olemassaolon pitkästä aikaa, pitäisi kai jotain raapustella.

Henkka ja Jade lähtivät mummolaan, me olemme Elmon kanssa kotona ja kuuntelemme musiikkia ja nautimme rauhasta.
Vauva siis sai nimekseen Elmo Otava tuossa marraskuun loppupuolella.

Meilläkin elää rauhoittunut normaaliksi tässä pikkuhiljaa.
Jadesta on kivaa kun kotona on oma vauva. Yllättävän vähän on mustasukkaisuutta ilmennyt, antaa minun imettää ja lässyttää vauvalle ihan rauhassa.
Siihen osaltaan kyllä varmaan vaikuttaa sekin, että Jade on aina viihtynyt paljon yksinään, niin ei nyt sitten ole hirveää muutosta tapahtunut kuitenkaan näihin päiviin.
Kovasti Jade yrittää Elmonkin kanssa leikkiä, mutta eipä tuo reppana vielä mistään mitään tajua.

Ihan uskomattomalta tuntuu että Elmo on jo 3kk vanha. Ihan hirveän nopeasti on aika mennyt, pieni on kasvanut jo noin isoksi.
Kova poika tuo on nukkumaan. Varmaan ihan muutamia kertoja vasta valvonut kokonaisen syöttövälin. Ja silloinkin se väli on ollut normaalia lyhyempi. Ei Jade ikinä nukkunut noin paljoa, ja tuossa iässä oli jo ihan selkeät päiväuniajat. Mutta tuo nukkuu aina.
Virkeimmillään on tuossa iltakahdeksan ja yöyhden välillä. Toki siinäkin välissä ottaa parit torkut, mutta silloin kyllä naureskelee ja höpöttelee eniten.
Jotain tuolle rytmille pitäisi tehdä, alkaa äiti olla aika väsynyt kun ensin valvotaan yhteen-kahteen, ja sitten Jade herää jo seitsemän-kahdeksan aikaan. Onneksi telkusta tulee aamulla piirrettyjä, minä saan unille edes hieman jatkoaikaa.

Rauhallinen poika Elmo on muutenkin. Tempperamenttiä on varmaan puolet vähemmän kuin siskollaan.
Jade aina aloitti sen huudon ihan suoraa kurkkua vauvana kun joku oli huonosti, tämä tapaus aloittaa varovasti huutelemalla, josko ketään kiinnostaisi kuunnella. Iltaisin tuo kyllä saattaa huutaa pää punaisena vaikka kuinka kauan, ja siihen ei ole syytä löytynyt. Minä veikkaan ihan puhtaasti väsymystä, kun yleensä sen huudon jälkeen käy nukkumaan.
Siinä mielessä Jade oli helppo vauva, että Jadelle se tissi oli niin henki ja elämä että hiljeni aina kun lykkäsi tissin suuhun.
Elmon kanssa sama ei toimi, vaan hermostuu vain enemmän jos yrittää rintaa tarjota kun ei ole nälkä. Kuvioon on siis tullut kaikenmaailman kanniskelut ja heijaukset.
Mutta kyllä se maaginen 3:n kuukauden ikä taitaa vain pitää paikkansa. Tuntuu että ihan yhtäkkiä tuon kanssa on helpottanut paljon, iltahuudot ovat vähentyneet ja asiat menevät suunnilleen samassa rytmissä. Eli syöttö, vaipanvaihto, toisen rinnan syöttö, pientä seurustelua, unille. Ja tuota jatketaan pitkin päivää aamusta iltaan. Välillä unet kestävät puoli tuntia, välillä 4 tuntia. Ihan riippuu mistä roikkuu.

Öisin Elmo ei pahemmin valvota. Tai varmaan valvottaisi jos minä ihan oikeasti heräisin aina kun tuo herää, mutta en jaksa. Lykkään yleensä tissin suuhun ja jatkan itse unia.
Yleensä Elmo nukkuu meidän vieressä koko yön, on kaikkien kannalta helpompi. Mutta jos saan nukahtamaan ennen meitä illalla, nostan omaan sänkyyn nukkumaan ensimmäiseen syöntiin asti.
Välillä tuo on nyt nukkunut jopa 7h putkeen yöllä.
Mutta esim. viime yönä heräili ihan koko ajan. Voi kyllä johtua siitä että alkaa selkeästi joku tiheänimun kausi olla tulossa, päivälläkin on ruvennut syömään sen verran useammin. Mutta josko tuo nyt menisi nopeasti ohi.

Minäkin olen nyt hörhöytynyt sen verran pahasti että olen intoutunut kestovaippoja kokeilemaan. Eikä tuo nyt niin vaikeaa ole kuin kuvittelin, ihan hyvin on sujunut. Siitä iso kiitos kaverille joka meille lainasi vaippoja että on päästy alkuun.

Mitähän muuta....

Joulu tuli ja meni. Ihan hirveä kasa tuli lahjoja, kiitos siitä kaikille. Ja siitä lahjavyörystä saa ekä jotain käsitystä klikkaamalla TÄSTÄ.
Ja tuossa kuvassa ei edes ole kaikki lahjat.
Mutta Jade oli iloinen, ja kaikki lahjat olivat kyllä tosi mieluisia. Tuo meidän hieno neiti kun rakastaa jopa pehmeitä paketteja, joita monet lapset ilmeisesti vihaavat jouluna. Jadesta on niin kiva mallailla uusia vaatteita päälle ja peilailla ja keikistellä kunnolla.

Ja äitikin on nyt ikionnellinen kun joululahjaksi tuli niin paljon rahaa että sain sen uuden kameran vihdoin ostettua. Nyt minulla on tälläinen: IXUS70
Pitkään pähkäilin minkä ostan kun tuo maksoi 169€, ja tuosta vähän parempi malli (ixus 75 )olisi ollut 199, ja sitten vielä Nikonin malli olisi ollut 199 myös. Mutta en sitten raaskinut enää enempää laittaa rahaa tuohon. Se vähän jäi harmittamaan kun tärinänvakainta ei noilla hinnoilla kameraan saa, kun minulla tuppaa nuo kädet aina heilahtamaan kun kuvaa yritän ottaa. Mutta kyllä tuo näköjään aika hyvin korjaa tuokin nuo heilahdukset.
Ja kyllä tulee hyviä kuvia, minä olen ihan rakastunut nyt tuohon.

Jaahas, Elmo heräsi joten pitää mennä. Laittelen nyt niitä kuvia tähän mitä olen tuolla uudella ihanuudella ottanut.



Sunday, October 7, 2007

Pikku-ukko on syntynyt

Eli aikas pitkä aika taitaa olla viimeisimmästä kirjoituksesta...

Mutta eipä tuossa loppukesästä mitään ihmeellistä tainnut tapahtuakkaan. Kunhan vain olin ja kirosin mahaani.

Mutta meille siis syntyi pieni poika perjantaina 21.9.
Sitä ennen olin sairaalassa kohonneiden maksa-arvojen takia jo edellisestä tiistaista. Mitään muita oireita ei missään vaiheessa ollut, ja oma oloni oli kerrassaan mainio ihan loppuun asti. Huomattavasti helpompi odotusaika kuin Jaden kanssa.

Poitsulle on nyt oma osio tuolla varsinaisten kotisivujen puolella, ja sieltä pääsee lukemaan myös synnytystarinan.
Ja linkki TÄSSÄ

Palailen asiaan taas myöhemmin, nyt pitää mennä jälleen leikkimään lehmää.

Wednesday, July 25, 2007

Nonnih

Jospa tässä yrittäisi pitkästä aikaa jotain raapustella.

Ei tässä kyllä mitään ihmeempiä kuulumisia olekkaan.

Minäkin vanhenin taas vuodella, ei tunnu missään.
Ikäkriisiä rupeaa pikkuhiljaa pukkaamaan, mutta ei se mitään. Synttäreitä juhlistettiin himppu etukäteen, 13.päivä käytiin Yötä katsomassa. (kiitokset vielä Tuijalle...) Hyvä keikka oli, niinkuin aina. Kovasti vain uutta levyä odottelen, se onneksi ilmestyy jo elokuussa.
Minulla kyllä otti kunnon päälle sellainen seisominen ja ihmisjoukossa tyrkittävänä oleminen. Seuraava päivä oli ihan tuskaa, joka paikka huusi hoosiannaa ja supisteli ihan kamalasti.

Itse synttäriäivänä sitten käytiinkin mummolassa grillailemassa, ja syötiin ainakin 10:n edestä.

Painoa minulle onkin tullut tässä nyt jotain viitisen kiloa yhteensä, mutta ei se ole vielä paha. Vaikka tulisi tästä eteenpäin kilo per viikko, on kokonaispainonnousu silti pienempi kuin Jaden aikaan.

Lääkärissäkin kävin parisen viikkoa sitten. Hemppa vain laskee koko ajan, pitää nyt katsoa. Jossei ole ensi kertaan mennessä noussut, pitää yrittää etsiä joku sopivampi rautavalmiste.
Kohdunsuu oli jo pehmennyt, mutta se on käsittääkseni ihan normaalia. Sen verran lääkäri käski ottaa rauhallisemmin ettei kauheasti pääsisi supistuksia tulemaan, mutta se nyt onkin jo vähän hankalampi juttu. Yleensä kun supistelee nimenomaan levossa, niinkuin nytkin kun tässä istun.
Mutta supistelihan minua Jadea odottaessakin vaikka kuinka, eivätkä ne supistukset ainakaan saaneet mitään muutosta aikaiseksi.

Viime viikolla sitten käytiin Piian ja Jaden kanssa tykkimäellä. Taisi olla Jadelle kuitenkin vähän liian rauhaton reissu, pari yötä meni ihan huudoksi vain sen jälkeen. Ja tykkimäestä Jade ei ole sanonut sanaakaan koko reissun jälkeen, mutta junaan tahtoisi koko ajan päästä uudestaan. Koko ajan selittää että mennään mummon autoon, niin mummon auto sitten vie junaan.

Minä alan olla jo kypsää kamaa kaikkine mahoineni.
Joku ihmeen kasvuspurtti taas tullut mahalle. Näillä viikoilla se kyllä hyppäsi Jadekin kanssa sinne käyrien yläpuolelle, taitaa vaan sama taas toistua.
Mutta kyllä minä meinasin ruveta jo itkua vääntämään kun yksi mamma tuossa puistossa kommentoi, että onpas minulla maha kasvanut sitten viime näkemän. Jep, siitä edellisestä kerrasta oli alle viikko.
Minä en pysty enää kävelemään kunnolla, istuminenkin on vaikeaa kun maha painaa jo niin ylös. Ja tätä pitäisi vielä yli kymmenen viikkoa kasvattaa? En suostu.

Ja minulla vuotaa tissit.
Siis ihan kirjaimellisesti vuotaa, ihan kuin joku olisi kääntänyt hanan auki. (missä se katkaisija on?).
Jokin aika sitten tuossa ihmettelin että miten tuntuu paita märältä. No tuntuuhan se, kun se on märkä.
Minä olen Henkalle jo jonkin aikaa valittanut että tuntuu samalta kuin maito nousisi, ja rinnat tuntuvat pinkeiltä ja täysiltä. Jep, ne ovat täynnä.
Onhan noista aiemminkin jotain tippunut, ja Jadenkin odotusaikana sitä jotain esimaitoa sieltä tuli. Mutta tuo on kyllä ihan selkeää maitoa, ja sitä tulee paljon.
Olen siis jälleen muuttunut lehmäksi.

Jade on innostunut vaatteiden shoppailusta.
On nyt muutaman päivän selannut H&M:n kuvastoa, ja osoittelee vaatteita joita haluaa. Kaikki ovat niitä Hello Kitty-vaatteita, tuo on nyt ihan hulluna niihin.
Joten jos joku haluaa ostaa, niin olkaatten hyvät vaan.

Ja lopuksi vielä maha eilen, raskausviikkoja 28+5.




Monday, July 2, 2007

Ankeeta...

Nyt ollaan sitten päästy siihen vaiheeseen, että alkaa olla sellainen olo, että eiköhän tämä raskausaika ole jo nähty.
Minä haluan sen vauvan heti tänne nyt.
Siis en minä tietenkään halua että vauva keskosena syntyy tai mitään, mutta minkä hemmetin takia raskausajan pitää olla näin pitkä?
Sitäpaitsi minulle on nyt jostain syystä pamahtanut pahempi vauvakuume kuin koskaan. Ihan hyvä että tässä vaiheessa sekin tulee, kun yksi lapsi jo on, ja toinen hyvää vauhtia tulossa.
Mutta minä sekoan nykyisin ihan täysin jo kun näen pienen vauvan. Jämähdän vain paikalleni tuijottamaan, ja silmissä alkavat pienet sydämet vilkkumaan. Ja kaupoissa on aivan ihania pieniä vaatteita.

Meillä on netissä oma keskusteluryhmä lokakuussa lapsen saaville, ja siellä pistettiin pystyyn sellainen poksumislotto. Sinne siis äitien sekä isien veikkaukset siitä, milloin vauva syntyy, ja onko se tyttö vai poika. Minä nyt sitten veikkasin sitä tyttöä kuitenkin, ja poksumispäiväksi veikkasin 29.9. Henkka oli sitä mieltä että syntyy jo aiemmin, peräti 18.9. Ja Henkan veikkaus on poika. Henkka kyllä sanoi että tyttö se on kuitenkin, mutta veikkaa silti poikaa.

Eilen kävimme Jaden kanssa uimassa. Eihän minulle mahdu mikään uimapuku päälle, joten jäin rannalle ruikuttamaan. Jade innoissaan juoksenteli rantavedessä ja hauskaa tuntui olevan.
Matkalla vain minä onnistuin tyylikkäästi kaatumaan.
Piti kumartua laittamaan Jaden eknkiä kiinni, aj nousin sitten liian nopeasti ylös. Minulla kun tuo verenpaine on niin matala, pitäisi aina nousta mahdollisimman hitaasti, etteivät rupea tähdet vilkkumaan silmissä. No, enpä taas muistanut ja kävi huimaamaan. Horjahdin sitten vähäsen, ja tiessä sattui juuri sopivasti olemaan kuoppa. Joten minä sitten tyylikkäästi siitä kaaduin, onneksi sain heitettyä polvet eteen, etten suoraan mahalleni mäiskähtänyt. Mutta nyt on kuitenkin polvet verillä, ja melkein uudet äippähousut rikki.
Kyllä on kiva.

Ja pitää vielä vihjaista sen verran, että jso jollakulla on ongelmia keksiä minulle synttärilahjaa, niin minä olen nyt kovasti kuolannut sellaisen OBH Nordica-tehosekoittimen perään. Varsinkin pinkki olisi söpö meidän keittiöön.

Ja laitetaas vielä pari kuvaa. Ensin meidän eilinen vesipeto, ja toisena mahakuvaa joka on torstaina otettu kun viikkoja tuli 25 täyteen.


Tuesday, June 12, 2007

Elämä on...

Neuvolapäivä oli tänään taas. Kaikki oli hyvin vieläkin, mikäs tässä on ollessa.
Verenpaineet matalalla edelleen, saan siis luvan kanssa mässätä salmiakkia niin paljon kuin sielu sietää. Ja painonkin suhteen sitä mässäämistä voi hyvillä mielin jatkaa, nyt painonmuutos oli n400g per viikko. Yhteensä tähän mennessä tullut 1,5kg, eli samaan tahtiin saa jatkaa ja vaikka vähän enemmänkin voi vielä tulla.
Sydänäänet kuuluivat, ja pikkukaveri monotti kovasti dopleria.
Sf-mitta olikin sitten huimat 22cm.
Tätin kanssa taas juteltiin mukavia minun mahastani, joka kerta se tuntuu kiinnostavan yhtä kovasti. Varovasti kyseli että kuinkas iso se oikein oli ensimmäisellä kerralla, ja kun sanoin että viikolla 37 sf-mitta oli 42cm, hyvä ettei tätiltä loksahtaneet leuat sijoiltaan.
Kovasti se yritti minulta kysellä että miksi se maha niin isoksi kasvaa.

Meillä ei ole nyt sitten autoakaan, Henkka myi senkin pois. Nyt sitten pitäisi saada vähän isompi tilalle. Olisi aika luksusta jos saisi sitten vaunutkin joskus mahtumaan kyytiin. Mutta sen nyt ei loppujen lopuksi ole niin väliä, tärkein nyt olisi että mahtuu mökkitavarat autoon ja kaksi pikkuihmistä matkustamaan asianmukaisesti selkä menosuuntaan sinne vähintään 3-vuotiaaksi, mielellään 4.

Ja minä olen nyt ihan rakastunut yhteen kantoliinaan, se olisi pakko saada.
Kerpele kun nuo kudotut vain maksavat niin paljon. Mutta minä sitten säästän... Tuollaisesta olisi siis kysymys: Amazonas Carry Sling

Laitetaas nyt sitten vielä uusin mahakuva, tuokin taas viime viikolta, mutta siis rv 22+0 tuossa. Tuokin on niin laiskasti pienennetty että vetää ihan epätarkaksi, mutta ei kai se mitään...

Wednesday, June 6, 2007

Huh Hellettä!

Ihan kamalan kuuma.
Tiedän joo että ei pitäisi valittaa, mutta joku raja tässäkin. Hiki valuu joka paikasta, ja tissitkin ovat ruvenneet taas vuotamaan tässä kuumuudessa kamalasti.
Siitä on kuitenkin jo yli vuosi kun viimeeksi olen imettänyt, ja maidontulo ehti jo loppumaan tuossa alkutalvesta. Mutta ilmeisesti sitten tämä kuumuus yhdistettynä raskauteen oli liikaa jo rinnoillekkin.
Sen verran löysin netistä jotain, että se on kilpirauhasen yliaktiivisuus joka raskausaikana saa hikoilemaan ja tekee olon kuumaksi.

Jade on ollut nyt lauantaista asti ilman vaippaa, ja hyvin on sujunut. Mutta niinkuin minä olen sanonut, ei tuolla ollut mitään hyötyä siitä että yrittää välillä muka käydä potalla. Kaikista parhaiten sujunut nyt kun jätettiin kerrasta vaippa pois, ja sillä hyvä. Nyt on jo onneksi niin lämminkin että puskapissillä käyntikin onnistuu ilman ongelmia.

Laitetaas tähän vielä viimeisimmät mahakuvat, ovat kyllä jo viikon vanhoja mutta ei jaksa ottaa uusia. eli näissä rv 21+0.

Tuesday, May 29, 2007

Kesä ja kärpäset on tulleet

Ihanaa, lämmintä. Tai oikeastaan kuumaa, kyllä minä säälin jo nyt itseäni, saa nähdä teenkö jo kuolemaa sitten heinäkuun helteillä...

Viimeviikon keskiviikkona oli rakenneultra. Siellähän tuo viuhtoi menemään, ja kaikki rakenteet ja elimet ihan kohdillaan. Nyt vastasi jo jo viikkojakin ihan päivälleen.
Tässä vielä epäselvä kuva masumatkaajasta.

Maha on taas kasvanut kamalasti, oikein itsekkin säikähdin kun mökkireissun jälkeen taas peiliin katsoin. Pitää laitella taas uutta mahakuvaa kunhan otan jossain vaiheessa.
Muuten olo minulla vieläkin ihan mainio. Ei okseta, ei koske minnekkään, ei närästä, painokaan ei ole vieläkään noussut. Ainoa asia josta edes huomaan olevani raskaana on tuo maha. En ole oikein tottunut siihen, ja törmäilen sen kanssa joka paikkaan, kun kuvittelen vieläkin olevani niin pieni ja hoikka.

Mökillä oli taas mukavaa, Jade ei olisi millään halunnut kotiin lähteä. Harmi vain kun mökillä ei ole oikein mitään kunnollista paikkaa josta uimaan pääsisi, ei tuota ihan vielä viitsi laiturilta lampeen viskata.
Hieno uimapukukin Jadelle on ostettuna.
On meillä onneksi tuossa ihan vieressä tuo ranta, eiköhän kesä mene siellä oleskellessa. Minä maastoudun kaikkine mahoineni sinne veden ääreen, voi sitten taas Etelä-Saimaasta lukea, että valas nähty kivisalmen rannalla.

Tässä vielä Jadesta kuvia mökkireissulla.

Baanalle lähdössä



Kiva lelu löytyi



Kyllä kesä on ihanaa!

Thursday, May 17, 2007

No niinpä niin...

Kelan sivuille oli eilen ilmestynyt uuden äitiyspakkauksen kuvat.
Me meinasimme että emme pakkausta ota, mutta tuo on kyllä niin ihana että kait se on pakko.
Ja kerrassaan nerokas muutos pakkauksessa, vihdoinkin toppapuku on pienempi.
Nyt se on 68-senttinen, joten sehän on juuri sopiva tuollaiselle syysvauvalle. Vähän kyllä harmittaa kun sinne on tungettu se kestovaippapaketti, mutta jospa sen saisi sitten vaikka myytyä.
Tuolta pääsee uutta pakkausta ihailemaan: Äitiyspakkaus
Minulla on nyt jostain syystä ihan poikaolo, ja noitakin vaatteita tuli katsottua sillä silmällä, että nehän sopivat pojalle todella hyvin.
Saa nyt nähdä kumpi sieltä masusta putkahtaa, oireetkin kyllä viittaisivat enemmän poikaan.

Ja masukuvan otin taas kun viikot vaihtuivat, nyt rv 19+0. Enää viikko niin puolivälissä ollaan.



Wednesday, May 16, 2007

Jadella on ollut rankka päivä

Kello on vähän päälle kuusi, ja reppana jo nukkuu. Oli ilmeisesti vähän rankka päivä, kun ensin käytiin Taipalsaarella ja sitten vielä ulkoiltiin pari tuntia. Nukahti kesken pikkukakkosen, ja kun yritin herätellä, halusi vain sänkyyn.
Tuo kyllä heräsi aamulla aikaisin, ja heti ensimmäisenä roudasi minulle leegoja sänkyyn ja hoki "äiti koojaa". No äitihän sitten koojasi...

Viikonloppuna käytiin mökillä, ja kivaa oli.
Mutta minä totesin että ei minusta kalastajaksi ihan taida olla. Kahtena iltana yritin virveliä heitellä, ja lopputuloksena kaksi puussa roikkuvaa uistinta ja yksi karkuun päässyt kala.
Lauantai-iltan kun heitin viimeistä heitto, ajattelin että perkele jossei kalaa tule, loppuu meikäläisen ura tähän. No, ihan rannassa sitten uistin jäi johonkin kiinni. Ja minä revin ja kiskon ja mitään ei tapahdu. Lopulta tajusin, että uistin oli jäänyt kiinni ukin katiskaan. Ja siellä oli kala.
Jotta tulihan sieltä se kala, ei vain ehkä ihan niinkuin olin suunnitellut...

Eilen minulla oli neuvola, ja kävinpä toteamassa tädin kanssa että minun mahani taas kasvaa jossain käyrien yläpuolella.
Jadea odottaessa sentään menin sinne jonnekkin viikolle 30 ja päälle vielä siinä yläkäyrällä, nyt olin jo selkeästi yläkäyränkin yläpuolella. Odotettavissa siis taas hyvinkin valasmainen olo loppuvaiheessa. Toivottavasti kesästä ei tule kauhean kuuma.
Eihän siinä muuten mitään, mutta kun Jadekin syntyi viikolla 38, koska maha oli niin iso. Kohtu siis otti kiinni tuonne miekkalisäkkeeseen, ja se ärsytti supistukset alkamaan, mahdollisesti jopa puhkaisi kalvot ja sen seurauksena vedet menivät. Jotta jos tuo ihan kauheaa tahtia rupeaa kasvamaan, voi olla synnytys aika hyvissä ajoin.
No, katsellaan.

Laitellaas tähän vielä kuvia.
Aluksi mökiltä jotain, ja sitten maanantaina kerhossa otettuja, siellä oli maalausta ohjelmassa.









Thursday, April 26, 2007

Väsyttää...

Siis kyllä minä olen ollut reipas. Nyt jo kolmena aamuna olen herännyt kukonlaulun aikaan.
Tänäänkin ehdin eräti käymään suihkussa ja syömään kaikessa rauhassa aamupalan, ja silti oltiin ensimmäisten joukossa puistossa. Yleensä juostaan sinne pää kolmantena jalkana, ja ehditään juuri ja juuri ennenkuin kaikki muut lähtevät kotia.

Jadella ei ole ollut enää mitään eilen eikä tänään, siksi puistoon uskaltauduttiinkin.
Seinillehän tuo jo hyppi kun ei ole ulos päässyt.

Minulla särkee nyt kolmatta päivää päätä. Tai välillä se helpottaa, mutta sitten taas alkaa.
Varmaan olen minäkin tulossa kipeäksi, taas vaihteeksi.

Tänään rv 16+0. Kyllä se vaan taitaa vauva olla mikä tuolla massussa tuntuu.
Ei se mikään muukan voi olla, nyt on joka päivä tuntunut ainakin pariin kertaan pientä, hiljaista koputtelua.

Ja uuden masukuvankin otin taas tasaviikkojen kunniaksi.

Tuesday, April 24, 2007

Voi Jade reppanaa...

Jade raukalla on ripuli.
Eilen jo söi kamalan huonosti, ja illalla sitten oli maha ihan löysällä. Henkan kanssa pähkäilimme olisiko tuo syönyt jotain sopimatonta, mutta mitään emme keksineet.

Viime yönä sitten neljän jälkeen joskus heräsin, kun pientä vaimeaa nyyhkytystä kuului. Katselin ympärilleni ja huomasin että Jade oli juuri asettelemassa itseään makuulle meidän sängyn viereen, kylmälle lattialle. Reppana meinasi vissiin käydä siihen nukkumaan.
Nostin meidän väliin, ja sanoin että nukkuu siinä. Suupielet kääntyivät ihan alassuin, ja rupesi taas vähän nyyhkimään. Yritin kysellä mikä on hätänä, mutta ei oikein osannut mitään sanoa. Lopulta kuiskasi ihan hiljaan, että vettä. Hain vettä ja sitä menikin koko mukillinen kerralla.
Sen jälkeen suostui käymään makuulle, mutta ei nukkunut, pyöri vain levottomasti.
Yritin kovasti kysellä mikä on hätänä, mutta en saanut vastausta. Lopulta tajusin kysyä ottaako pipilääkettä, ja sitä halusi. Mutta sekään ei auttanut, pyöri vain.
Sitten tajusin että reppanallahan saattaa olla nälkä, kun ei mitään oikein ole syönyt eilen. Kun kysyin onko nälkä, koko tyttö rupesi hymyilemään kuin naantalin aurinko, ja pomppasi samantien ylös ja juoksi keittiöön.
Jade söikin sitten leipää, kinkkua ja kananmunaa, ja päälle vielä ison lautasellisen puuroa.

Mutta jo puolentunnin kuluttua alkoi itkemään ja vääntelehtimään, ja kaikki tulikin sitten läpi. Sitä hemmetin paskaa oli joka paikassa, sohvallakin, ja neiti tietysti niskaa myöten paskassa.

Sen jälkeen ei olekkaan mikään kestänyt sisällä, mehukaan ei puolta tuntia kauempaa.
Henkka toi äsken ruokatunnilla osmosalia, sitä sain vähän uppoamaan eikä se ainakaan heti tullut läpi. Perunamuussiakin söi jonkun verran, sen jälkeen meni nukkumaan. Saa nyt nähdä kestääkö se sisällä, vai lainehtiiko sänky kohta paskasta.

Ihan iloinen ja pirteä tuo onneksi on ollut ainakin tähän asti.
Leegoista piti rakentaa ties mitä örkkiä, ja satuja pitäisi lukea koko ajan.
Nimim."osaa kaikki H.C.Andersenin sadut ulkoa"
Puistoonkin Jade olisi halunnut lähteä kovasti, mutta enhän minä voi toista tuossa kunnossa sinne viedä.
Saas ny nähdä kuinka kauan tuo kestää.

Omaan napaan ei ihmeellistä.
Eilen ja tänään on vähän tuntunut siltä, josko joku liikuskelisi tuolla massussa. Ihan varmasti liikkeiksi en noita vielä tunnista, mutta vähän se siltä vaikuttaisi.