Sunday, December 30, 2007

Pitkästä aikaa...

Muistinpas taas tämänkin päiväkirjan olemassaolon pitkästä aikaa, pitäisi kai jotain raapustella.

Henkka ja Jade lähtivät mummolaan, me olemme Elmon kanssa kotona ja kuuntelemme musiikkia ja nautimme rauhasta.
Vauva siis sai nimekseen Elmo Otava tuossa marraskuun loppupuolella.

Meilläkin elää rauhoittunut normaaliksi tässä pikkuhiljaa.
Jadesta on kivaa kun kotona on oma vauva. Yllättävän vähän on mustasukkaisuutta ilmennyt, antaa minun imettää ja lässyttää vauvalle ihan rauhassa.
Siihen osaltaan kyllä varmaan vaikuttaa sekin, että Jade on aina viihtynyt paljon yksinään, niin ei nyt sitten ole hirveää muutosta tapahtunut kuitenkaan näihin päiviin.
Kovasti Jade yrittää Elmonkin kanssa leikkiä, mutta eipä tuo reppana vielä mistään mitään tajua.

Ihan uskomattomalta tuntuu että Elmo on jo 3kk vanha. Ihan hirveän nopeasti on aika mennyt, pieni on kasvanut jo noin isoksi.
Kova poika tuo on nukkumaan. Varmaan ihan muutamia kertoja vasta valvonut kokonaisen syöttövälin. Ja silloinkin se väli on ollut normaalia lyhyempi. Ei Jade ikinä nukkunut noin paljoa, ja tuossa iässä oli jo ihan selkeät päiväuniajat. Mutta tuo nukkuu aina.
Virkeimmillään on tuossa iltakahdeksan ja yöyhden välillä. Toki siinäkin välissä ottaa parit torkut, mutta silloin kyllä naureskelee ja höpöttelee eniten.
Jotain tuolle rytmille pitäisi tehdä, alkaa äiti olla aika väsynyt kun ensin valvotaan yhteen-kahteen, ja sitten Jade herää jo seitsemän-kahdeksan aikaan. Onneksi telkusta tulee aamulla piirrettyjä, minä saan unille edes hieman jatkoaikaa.

Rauhallinen poika Elmo on muutenkin. Tempperamenttiä on varmaan puolet vähemmän kuin siskollaan.
Jade aina aloitti sen huudon ihan suoraa kurkkua vauvana kun joku oli huonosti, tämä tapaus aloittaa varovasti huutelemalla, josko ketään kiinnostaisi kuunnella. Iltaisin tuo kyllä saattaa huutaa pää punaisena vaikka kuinka kauan, ja siihen ei ole syytä löytynyt. Minä veikkaan ihan puhtaasti väsymystä, kun yleensä sen huudon jälkeen käy nukkumaan.
Siinä mielessä Jade oli helppo vauva, että Jadelle se tissi oli niin henki ja elämä että hiljeni aina kun lykkäsi tissin suuhun.
Elmon kanssa sama ei toimi, vaan hermostuu vain enemmän jos yrittää rintaa tarjota kun ei ole nälkä. Kuvioon on siis tullut kaikenmaailman kanniskelut ja heijaukset.
Mutta kyllä se maaginen 3:n kuukauden ikä taitaa vain pitää paikkansa. Tuntuu että ihan yhtäkkiä tuon kanssa on helpottanut paljon, iltahuudot ovat vähentyneet ja asiat menevät suunnilleen samassa rytmissä. Eli syöttö, vaipanvaihto, toisen rinnan syöttö, pientä seurustelua, unille. Ja tuota jatketaan pitkin päivää aamusta iltaan. Välillä unet kestävät puoli tuntia, välillä 4 tuntia. Ihan riippuu mistä roikkuu.

Öisin Elmo ei pahemmin valvota. Tai varmaan valvottaisi jos minä ihan oikeasti heräisin aina kun tuo herää, mutta en jaksa. Lykkään yleensä tissin suuhun ja jatkan itse unia.
Yleensä Elmo nukkuu meidän vieressä koko yön, on kaikkien kannalta helpompi. Mutta jos saan nukahtamaan ennen meitä illalla, nostan omaan sänkyyn nukkumaan ensimmäiseen syöntiin asti.
Välillä tuo on nyt nukkunut jopa 7h putkeen yöllä.
Mutta esim. viime yönä heräili ihan koko ajan. Voi kyllä johtua siitä että alkaa selkeästi joku tiheänimun kausi olla tulossa, päivälläkin on ruvennut syömään sen verran useammin. Mutta josko tuo nyt menisi nopeasti ohi.

Minäkin olen nyt hörhöytynyt sen verran pahasti että olen intoutunut kestovaippoja kokeilemaan. Eikä tuo nyt niin vaikeaa ole kuin kuvittelin, ihan hyvin on sujunut. Siitä iso kiitos kaverille joka meille lainasi vaippoja että on päästy alkuun.

Mitähän muuta....

Joulu tuli ja meni. Ihan hirveä kasa tuli lahjoja, kiitos siitä kaikille. Ja siitä lahjavyörystä saa ekä jotain käsitystä klikkaamalla TÄSTÄ.
Ja tuossa kuvassa ei edes ole kaikki lahjat.
Mutta Jade oli iloinen, ja kaikki lahjat olivat kyllä tosi mieluisia. Tuo meidän hieno neiti kun rakastaa jopa pehmeitä paketteja, joita monet lapset ilmeisesti vihaavat jouluna. Jadesta on niin kiva mallailla uusia vaatteita päälle ja peilailla ja keikistellä kunnolla.

Ja äitikin on nyt ikionnellinen kun joululahjaksi tuli niin paljon rahaa että sain sen uuden kameran vihdoin ostettua. Nyt minulla on tälläinen: IXUS70
Pitkään pähkäilin minkä ostan kun tuo maksoi 169€, ja tuosta vähän parempi malli (ixus 75 )olisi ollut 199, ja sitten vielä Nikonin malli olisi ollut 199 myös. Mutta en sitten raaskinut enää enempää laittaa rahaa tuohon. Se vähän jäi harmittamaan kun tärinänvakainta ei noilla hinnoilla kameraan saa, kun minulla tuppaa nuo kädet aina heilahtamaan kun kuvaa yritän ottaa. Mutta kyllä tuo näköjään aika hyvin korjaa tuokin nuo heilahdukset.
Ja kyllä tulee hyviä kuvia, minä olen ihan rakastunut nyt tuohon.

Jaahas, Elmo heräsi joten pitää mennä. Laittelen nyt niitä kuvia tähän mitä olen tuolla uudella ihanuudella ottanut.



No comments: