Ja niin se aika taas vierähti

Hyvistä lupauksista huolimatta, eipä ole tullut taas tarpeeksi usein kirjoitettua.
Nyt jos ehtisi jotain ajatuksia taas kasaamaan, kun Elmo nukkuu ja ruoka on tulossa ja Jadekin leikkii eläinlääkäriä. Äsken katsottiin eläinsairaala telkkarista, ja sen jälkeen Jadesta tuli eläinlääkäri. :)

Elmo on nyt oppinut kävelemään. Viime viikolla alkoi askeleita hapuilemaan, ja nyt kävelee vain päivät pitkin kämppää onnellinen virne naamallaan. On se kivaa, juu.

Meillä ovat kaikki olleet kipeänä. Paitsi minä tietenkin, minä olen varmaan niin pelottava että pöpötkin karttavat kaukaa.
Nyt on vihdoin ja viimein onneksi tainnut kaikilla helpottaa, Henkka vielä vähän aivastelee ja räkii.
Mutta meni meiltä tuo lyhyen aikaa kestänyt talvikin ihan ohi, ulos ei päästy kertaakaan sinä aikana kun lunta oli. Tai sen verran viime torstaina, kun odoteltiin että vaari haki Jaden kuvataidekouluun. Sen kymmenen minuuttia mitä tuossa ulkona ehdittiin olemaan, lapset kyllä ottivat lumesta kaiken irti.
Minä kyllä omalta osaltani voisin muuttaa jonnekkin Timbuktuun tms. jossa olisi aina lämmintä.

Ja paranemisesta tuli sen verran vielä mieleen, että Elmon peppukin alkaa vihdoin ja viimein parantua.
Sehän on ollut hurjan näköinen monta kuukautta, kun öisin aina on tullut kakka joka on polttanut ihon pahaksi. Nyt ostettiin muutama päivä sitten kunnon sinkkivoidetta, ja sitä olen yöllä aina laittanut sellaisen reilun sentin kerroksen vaipan alle. Ja nyt tänäaamuna huomasin, että rakkulat ovat vihdoin muuttuneet vain punaisiksi jäljiksi iholla, joten ehkä se siitä.

Minä kävin viikko sitten perjantaina vähän viihteellä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen. Kyllä oli pitkästä aikaa kivaa, vaikka olisi kyllä voinut jättää ainakin ne viisi viimeistä lonkeroa ja fisusottia juomatta. ;)
Ensin kävin katsomassa Juha Tapion konsertin, ja sen jälkeen jatkettiin kaverin kanssa baariin. Kotiin kömmittiin vasta kuuden paikkeilla, ja herätettiin koko meidän rappu kun syötiin nakkarieväät tuossa rappusten alapuolella.

Viime yö menikin taas valvoessa. Minä jo niin luulin että Elmo olisi sittenkin oppinut nukkumaan, mutta taisi tuo parin viikon hyväunisuus johtua siitä että oli kipeänä.
Mutta tulipahan taas mietiskeltyä asioita siinä valvoessa.
Huomasin eilen että kaveri oli kirjoittanut facebookkiin omasta suhteestaan musiikkiin, ja sitä sitten mietin omalta osaltani yöllä.
Täytyy sanoa, että onneksi kuulun niihin ihmisiin, jotka voivat elää tunteitaan pitkälti musiikin kautta. Musiikin kuuntelu on ajoittain hyvinkin terapeuttista, ja minä varmasti tulisin ihan oikeasti hulluksi jos maailmassa ei olisi musiikkia.
Ja kun minä olen pienestä asti paljon musiikkia kuunnellut, niin muistan miten jossain vaiheessa oli suorastaan järkytys tajuta, ettei kaikille ihmisille musiikki merkitse samaa.

Ja meillä ainakin lapsetkin ovat tämän musiikkirakkauden minulta perineet. Henkkahan kuuluu niihin ihmisiin joille musiikki on se ja sama.
Mutta nuo lapset ovat molemmat ihan pienestä asti rakastaneet musiikkia.
Jade on ruvennut musiikin tahtiin tanssimaan heti kun oppi kävelemään, ja aina laulanut paljon. Nykyään kun Jadelle tulee jostain paha mieli, Jade menee omaan huoneeseen ja alkaa laulaa.
Ja Elmolle on tullut syntymästä asti laulettua ihmisen poikaa. Ja sen muistan varmasti aina, kun Elmo oli ihan pieni, alle kaksikuinen eikä osannut edes kunnolla hymyillä. Olimme keittiössä aamupalalla, Elmo oli sitterissä lattialla. Radiosta alkoi Yön Ihmisen poika, ja Elmo käänsi päänsä radion suuntaan ja antoi radiolle ensimmäisen, oikean hymynsä.
Ja nyt kun kuuntelen musiikkia lähinnä tietokoneen kautta, aina kun laitan musiikin soimaan niin Elmo tulee salamana olkkariin, vaikka olisi mitä tekemässä, ja alkaa osoittaa konettaa je hymyilee ja sanoo "hööhöö".

Mutta nyt jää tämä juttu tähän, lihalämpömittari piippasi ja pitää mennä ruokkimaan tuota meidän pikku eläinläkäriä.